Ystävän vinkkaamana kävin tekemässä tunnelukkotestin (löytyy osoitteesta tunnelukkosi.fi). Tulos ei sinänsä ollut yllättävä, tunnistin kyllä itseni eri tunnelukkojen kuvauksista ja monet näistä asioista olen jo tiedostanut itsessäni. Se mikä kuitenkin pääsi yllättämään ja todella hätkähdyttämään oli se seikka, että 18 tunnelukosta ainoastaan kolme oli sellaisia, joita minulla ei ole...
Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että ihmisen on ihan itse otettava vastuu omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan, tiedän omien kokemusten ja myös töissä näkemieni tapausten kautta varsin hyvin sen, että aina omat voimat ja kyvyt eivät vain riitä. Joskus tarvitsee toisten apua, eikä siinä ole mitään väärää tai hävettävää. Olen aina ollut sitä mieltä, että tarvittaessa avun pyytäminen osoittaa todellista rohkeutta ja vahvuutta ja nimenomaan sitä, että ottaa itse vastuun omasta voinnistaan.
Itse olen aikanaan masennukseen sairastuttuani käynyt mielenterveyskeskuksessa ihan perinteisessä keskusteluterapiassa. Siitä oli silloin apua, mutta tällä hetkellä koen tarvitsevani ja haluavani jotakin muuta. En vain oikein tiedä, millaista apua kaipaan. Tiedän vain, että voin huonosti ja haluaisin ihmisenä kasvaa ja oppia tuntemaan itseni paremmin. Mieleeni muistui tuossa päivänä muutamana erään psykiatrin jo vuosia sitten minulle suosittelema Rosen-terapia, jota silloin muistan pitäneeni jokseenkin huuhaana. Nyt yritän avartaa mieleni ja elää ilman ennakkoluuloja ja niinpä varasin ajan Rosen-terapeutille! Miulla ei oikeastaan ole aavistustakaan, mitä vastaanotolla tapahtuu ja hyvä niin, ehkä sitten ei edes voi olla ennakkoluuloja. Aika on ensi viikolla, mielenkiinnolla (ja kyllä, myös jännityksellä...) odotan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti