Ensimmäinen blogikirjoitus. Vähän haparoiva olo. Mitä tähän nyt sitten pitäisi kirjoittaa?
Ehkä kerron ensimmäiseksi, miksi aloin kirjoittaa blogia ja miksi juuri nyt. Tapasin neljä päivää sitten aivan mielettömän mielenkiintoisen ja inspiroivan ihmisen. Ihmisen, joka toivottavasti muutti miun elämän suuntaa parempaan. Jos ei pysyvästi, niin ainakin hetkellisesti, ja sekin on parempi kuin jatkuva huono suunta.
Tämä ihminen on tekemässä elämällään jotain sellaista, mikä sai miut todella miettimään omaa elämääni ja rajusti. Hän on parhaillaan hankkiutumassa eroon maallisesta omaisuudestaan niin, että pääsee pian lähtemään pelkän rinkan kanssa. Ihan vaan lähtemään. Johonkin. Ilman mitään suunnitelmia, ilman tietoa minne on menossa tai miten pitkäksi aikaa, ilman tietoa palaako edes takaisin Suomeen enää koskaan. Niin sanotusti etsimään itseään ja paikkaansa maailmassa.
Näiden muutamien päivien aikana, mitä tapaamisestamme on kulunut, olen miettinyt omaa elämääni ja paikkaani maailmassa todella paljon. Ei miusta aikoihin ole tuntunut siltä, että olen tyytyväinen elämääni tai että elän niinkuin oikeasti haluan elää. En vaan ole kiinnittänyt näihin tuntemuksiin juurikaan huomiota. Nyt en enää kuitenkaan voi vain sivuuttaa sitä, miltä tuntuu. Mie haluan elää miun elämää, en vain olla siinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti