Yksi asia, mitä olen nyt viimeisen viikon aikana miettinyt paljon, on se järkyttävä tavaranpaljous, mikä kodissani vallitsee. Ja olen päättänyt, että tästä lähtien haluan, että joka ikisellä tavaralla ja esineellä, mitä kodissani säilytän, on jokin tarkoitus tai suuri merkitys. Turhaa tavaraa en enää halua kaappeihini sulloa.
Kirjat ovat aina olleet miulle tärkeitä ja rakkaita ja niistä luopuminen on aina ollut vaikeaa. Kesän lopulla kun tein muuttoa sain laitettua pois ehkä yhden pienen pahvilaatikollisen kirjoja. Viikonloppuna, punaviiniglögimukillisen armollisella avustuksella, sain raakattua hyllystä ainakin saman verran kirjoja poistoon. Ja prosessi jatkuu. Muutama hyllymetri on vielä käymättä läpi...
Tai miksi tässä erittelisi kirjat, kyllä miulle ylipäätään tavarasta luopuminen on aina ollut vaikeaa. En oikein tiedä, miksi näin on. Monista tavaroista ajattelen, että ehkä joskus saatan sitä vielä tarvia. Mitä jos heitän sen pois ja tuleekin tilanne, että tarvitsisin sitä? Joudun ostamaan uuden, minkä lie, härvelin. Tai en voi muka tehdä jotain äärimmäisen tärkeää, kun minulta puuttuu se, mikä lie, hilavitkutin.
Ihan hölmöä.
Tuskinpa miun maailma siihen kaatuu tai elämä päättyy, jos en omista jotain tiettyä tavaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti