Every person,
all the events of your life
are there because you have
drawn them there.
What you choose
to do with them is
up to you.
Tämä teksti Richard Bachin kirjasta Illusions - The Adventures of a Reluctant Messiah on aina ollut yksi miun lempiteksteistä. Olen aina ollut, ja halunnut olla, sitä mieltä, että kaikki asiat tapahtuvat jostain syystä. Ehkä sitä syytä ei heti ymmärrä, tai ehkä sitä ei koskaan ymmärrä, mutta uskon silti, että kaikella on jokin tarkoitus. Myös niillä elämän kaikkein raskaimmilla ja pahimilla asioilla.
Jätin tuossa aluksi kertomatta jotain tapaamisestani tämän "mielenkiintoisen ja inspiroivan ihmisen kanssa". En olisi ikinä uskonut, että heti ensitapaamisesta voi tulla tosi vahvasti tunne, että on kohdannut jonkinlaisen sielunkumppanin. Miulle ei ole ikinä ennen käynyt niin. Nyt kävi. Ensimmäiset pari päivää olin aivan hajalla, koska tunsin todella löytäneeni jotain sellaista, mitä elämästäni on jo kauan puuttunut ja tiesin kuitenkin, että tämä ihminen on pian lähdössä pois Suomesta ehkä lopullisesti. Tajusin, etten välttämättä näe häntä sen jälkeen enää ikinä. Tämä oli todella musertavaa tajuta, mutta sitten mieleeni tuli tuo yllä oleva Bachin teksti.
Voin joko jäädä itkemään ja suremaan sitä, että tämä ihminen lähtee elämästäni todennäköisesti yhtä nopeasti kuin tulikin, tai sitten voin hänen inspiroimanaan tehdä omalle elämälleni jotain niin, että itselläni olisi parempi olla. Perusnegatiivisena ihmisenä toki ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä ihminen tuli elämääni vain tuomaan surua. Ei ole kovin hyvä tunne tavata jonkinsortin sielunkumppani tuskaisen tietoisena heti alusta asti siitä, ettei hän voi olla elämässäni kovin kauaa. Vaan ehkäpä tapasinkin hänet siksi, että tajuaisin ja uskaltaisin alkaa muutaa itsessäni ja elämässäni asioita, joihin en ole tyytyväinen.
Täällä ollaan kuitenkin vain kerran. Ehkä omassa elämässään olisi ihan hyvä viihtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti